Pieni tunkkainen komero, rakkaat hyllyt, piilopaikka ja rauha. Mietin mihin kassiin nämä vaatteeni mahtuisivat josko sitten muutammekin. Josko se äiti nyt eron sitten isistä ottaa. Olisi ihana päästää sinne kerrostaloasuntoon josta äiti puhui. Vaikka se on huonolla alueella kuulemma, mutta olishan se hienoa! Ihan erilaista kuin täällä korvessa, kaukana kaikesta!
Muistan että pyysin isältä aina kahta asia kun hän oli humalassa; nukkekotia ja keinuhevosta. Kumpaakaan en koskaan saanut. Lupauksia sain aina.
On pakko vetää nyt henkeä ja palata tähän päivään. Rakas lapseni nukkuu huoneessamme ja mieheni kanssa vietämme rauhallista iltaa. Rakkauttaa on ilmassa ja koti täynnä. Olen silti alkoholistin lapsi koko ikäni ja mies tietää mitä se tarkoittaa. Hän on oppinut jo. Jos jonkun huulille nousee kysymys siitä juonko itse, vastaan että en juurikaan. Minulla on viinaan kai aika hyvä suhde, luulen niin. Otan sitä silloin kun on juhlan aika, pari lasillista tai sitten josko nyt vaikka sattuu pikkujoulut olemaan, voi mennä useampikin lasi. Mutta järki pysyy päässä, aina.
Huomaan että tekstiä alkaa nyt syntyä- muistot tulvivat päähäni. Voisin välillä vaihtaa aihetta. Katsotaan mitä keksin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment