Meinasin..

Olin vähällä tuhota blogin, ihan tarkoituksella. Tuntuu hieman turhalta kirjoittaa, ehkä kaipaan narsistisesti niitä kommentteja, samaa kokeneita jne.

Nyt menee taas kivasti, mieli on korkealla ja jouluostoksia on tullut tehtyä oikein olan takaa. En voi kertoa mikä on tämän ylimääräisen rahan lähde koska minut tunnistettaisiin, ehkä.

Nautin materiasta-- onkohan se syntiä?

Tekisi mieli kirjoittaa taas lapsuusmuistoja mutta en muista nyt juuri mitään erikoista. En halua muistaa juuri nyt.

Sekavia tunteita 6.12

Itsenäisyyspäivä. Minulle siitä tulee ensimmäisenä mieleen oma itsenäisyys. Olenko itsenäinen vai annanko läheisteni vaikuttaa liikaa valintoihini? Olenhan alkoholistin tytär. Meillä alkoholistien lapsilla on tarve piilotella ongelmia ja myöntyä toisen ihmisen tahtoon helpommin kuin muilla. Tunnistatteko piirteet?
En osaa riidellä. Vai eikö vastapuoli osaa? ainakin hän huutaa ja minä kun en halua huutaa lapsen kuullen.
Jotenkin nuijat pari päivää. Tytön kanssa on ulkoiltu ja oltu vain, leikitty mutta kovin tylsältä tuntuu nyt elämä muuten. Enkä tarkoita nyt sitä etteikö minulla olisi maailman suurin lahja; oma rakas tyttö se tärkein, tietysti on! Mutta..no, vaikea selittää.

Katsoin höpöhöpö leffan ja teki hyvää. Nyt unta palloon...

Rakkaus lapseen

..on ihmeellistä. Se on erilaista kuin aikuisten välinen rakkaus eikä sitä voi kuvailla sellaiselle jolla ei ole lapsia. Itsekin pidin mahdollisena ettei minulle koskaa tule lapsia ja uskon että olisin elänyt niinkin ihan hyvän elämän, ihan varmasti olisin. Mutta nyt kun tämä neitoinen on elämässäni, saan kokea joka päivä mielettömiä syvän rakkauden tunteita! Niin..ja tässä sitä nyt ollaan, miten selität kysyjälle että "eikö sitten aikuisten kesken tunneta syviä rakkauden tunteita"? --no tietysti tunnetaan ja olen itsekin tuntenut ja tunnen niin mutta rakkaus lapseen on vain erilaista. Ei sitä voi selittää.

Eilen illalla tyttöni halasi minua oikein kovasti ja oikein monta kertaa. Lisäksi sain ihania pusuja ja silittelyjä. Uninen pyjapukuinen lapseni oli yli-hellyttävä. On myös jännä miten meillä on mieheni kanssa rakkaus entisestään lisääntynyt lapsen myötä..ehkä se johtuu siitä että olemme tyttärestämme pohjattoman onnellisia ja ylpeitä ja ..?
Meille on vielä sattunut aika helppo lapsi, 99% päivästä on hymyä ja auringonpaistetta.

Halusin nyt vaan hehkuttaa tätä rakkautta. Olin lapseni kanssa tänään kotona koska hänellä oli hieman kuumetta.

Testi

En sa tulemaan listoille tuonne blogilistaan tätä.. voi v...

Tauko lapsuusmuistoista

Nyt ei lapsuusmuistoja, ei tunnu siltä.
Sekava päivä; kaupoissa käyntiä, siivoamista ja perheen kanssa oleilua.
Rasittavan ellit -vauvan hoito palstan lukua 10 minuuttia. Sehän riittikin taas että kyllä ärsytti. Mistä niitä tyhmiä ämmiä riittää sinne? Kannattais varmaan tuon lapsenhoidon kanssa ottaa vähän rennommin ja käyttää omaa päätänsä. Lapset ovat tosi erilaisia ja yleispäteviä ohjeita on aika vähän.
Mua ahdistaa tässä maailmassa ja ihmisissä liika rutiineihin tarttuminen, arkuus ja kateus. Miten ihmeessä naiset jaksavat olla sellaisia arkahousuja, miehissäkin niitä on mutta ei niin paljon sentään! Kaikki pitää suunnitella tarkkaan ja mennä kaavan mukaan. Miehiä kohdellaan kuin lapsia. Ollaan mustasukkaisia. Väännetään lapsia jo ongelmaiseen suhteeseen. Tai salaa mieheltä. Tai jopa ilman miestä (kerta pano).
En yhtään tiedä mikä tämän pienen naisvihan taustalla on. Ei tämä oman äidin kautta ainakaan tule. Onko tässä nyt sitten jotain että oikeasti haluaisinkin olla kuin nuo kuvaamani naiset? en kai-ei perkule.

Mentävä nukkumaan-jatkan taas huomenna. Kait.

Vaatteet pakattuna -lapsuusmuistoja

Pieni tunkkainen komero, rakkaat hyllyt, piilopaikka ja rauha. Mietin mihin kassiin nämä vaatteeni mahtuisivat josko sitten muutammekin. Josko se äiti nyt eron sitten isistä ottaa. Olisi ihana päästää sinne kerrostaloasuntoon josta äiti puhui. Vaikka se on huonolla alueella kuulemma, mutta olishan se hienoa! Ihan erilaista kuin täällä korvessa, kaukana kaikesta!

Muistan että pyysin isältä aina kahta asia kun hän oli humalassa; nukkekotia ja keinuhevosta. Kumpaakaan en koskaan saanut. Lupauksia sain aina.

On pakko vetää nyt henkeä ja palata tähän päivään. Rakas lapseni nukkuu huoneessamme ja mieheni kanssa vietämme rauhallista iltaa. Rakkauttaa on ilmassa ja koti täynnä. Olen silti alkoholistin lapsi koko ikäni ja mies tietää mitä se tarkoittaa. Hän on oppinut jo. Jos jonkun huulille nousee kysymys siitä juonko itse, vastaan että en juurikaan. Minulla on viinaan kai aika hyvä suhde, luulen niin. Otan sitä silloin kun on juhlan aika, pari lasillista tai sitten josko nyt vaikka sattuu pikkujoulut olemaan, voi mennä useampikin lasi. Mutta järki pysyy päässä, aina.

Huomaan että tekstiä alkaa nyt syntyä- muistot tulvivat päähäni. Voisin välillä vaihtaa aihetta. Katsotaan mitä keksin.

Lapsuusmuistoja

Rautainen ja kulunut sairaalasänky. Näyttäisi varmaan aivan hirveältä nyt mutta lapsena se vain oli. Tuoksui hyvälle ja oli niin vankka. Monet kerran menin sinne haaveilemaan ja hakemaan turvaa.

Nyt siinä makaa isä umpihumalassa. Laihana ja kurjan näköisenä. Voi miten odotan että kaikki olisi taas ohi ja tämä huuto loppuisi. Huoneesta kuuluu kolahdus, isä on kaatunut. Lattia on märkä. Menee hetki ennenkuin äiti huutaa: se on kussu alleen! Itken vaikkei ole mitään hätää. Tätä kirjoittaessani mietin miten vihainen olen vieläkin että olen joutunut näkemään tuollaista lapsena. Siitäköhän johtuu että en pidä humalaisista miehistä. Enkä pidä riitelemisestä. Huutaminen pelottaa minua.

Miksi en sitten kirjoita lapsuudestani niitä kauniita asioita, yhdessä vanhempien kanssa harrastamista jne. Tulee syyllinen olo. Niistähän minun pitäisi kirjoittaa. Miksi? Matka sieluun taitaa olla tosiaan alkamassa.

Remonttipäivä 2.12

Hitsi miten itseensä tyytyväinen olo tulee kun saa tehtyä jotakin käsillään, näkyvää, hyödyllistä ja MIEHISTÄ! Pari tuntia kului vintillä hienosti villoja lapioidessa ja palolevyä asentaessa.
Sen jälkeen lamppujen vaihtoja ja muuta pientä kivaa ja näkyvää.

Ahdistaa kaikki keskeneräisyys, remonttia olisi vielä vaikka muille jakaa, mutta pitäisi olal raha ja ahkeruutta huomattavasti enemmän kuin nyt.

Hirveän vaikea avata sieluaan blogin kautta. Otan kahvia ja mietin miten aloittaisin tämän matkan. Matkan sieluun.

1.12.2006 Ensimmäinen kirjoitus

Jos olisi joulukalenteri- voisi avata ensimmäisen luukun. Mutta miksi tuo tyhmä kapistus pitäisi hankkia, en sitä oikein lapsenakaan ymmärtänyt. Kuvat ovat kuitenkin tyhmiä ja yhdestä suklaasta tulee vain vihaiseksi- tahdon monta ja kerralla. Onkohan tästä jäänyt tämä mulle kaikki heti -asenne jonka kantajaksi tunnustaudun, mutta jossa en kuitenkaan näe mitään pahaa. On kai ihan hyvä olla itsekäs ja yrittää kivuta kohti niitä päämääriä joita on itselleen asettanut, eikö? Onni koetaan kuitenkin matkan varrella joten matkan olosuhteet ovat ne tärkeimmät. Mutta onko elämä matka?

Kun katsoin tuota otsikkoa hetki sitten, alkoi hillittömästi naurattaa. Tämähän alkaa hyvin, "ensimmäinen mooseksen" kirjoitus... ! Olen lukenut raamatun pariin kertaan aikuisena, siinä missä monen muunkin kirjan ja mutta en vieläkään muista kuka kirjoitti ja mitä. Siksi joku uskovainen vetää tästä varmasti herneet nenään tyyliin - ei mooses kirjoittanut sitä tai tätä-

Mutta hei, tervetuloa mukaani. Olen nainen parhaassä iässä -olen vaimo, äiti ja jonkin sortin uranainenkin. Niin ja alkoholistin lapsi.

TV:ssä pyörii nyt joku matkaohjelma, pitänee katsoa ja ihmetellä maailman menoa.